sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Että nykyaika on mukavaa. Ei tarvitse metsästää tai keräillä pysyäkseen hengissä.

Suurin ongelma on se, miten saa ajan kulumaan.

Onneksi ihminen on taitava otus keksimään oheistoimintaa.

Ikäviä sivuvaikutuksia ilmenee, kun touhuamisen ottaa liian vakavasti.

Puuhastelu ei ole enää puuhastelua vaan jotakin enemmän: se on kulttuuria!

Pallon potkiminen on ruumiinkulttuuria. Kankaan sotkeminen öljyväreillä on korkea kulttuuria. Laulurallatukset ovat kansankulttuuria. Ruuanlaitto on ruokakulttuuria.

Tila on akuutti, kun kuvittelee olevansa kulturelli.

Oireiden ilmestyessä kannattaa mennä kampaajalle ja ottaa kouraan hiirenkorville luettu Seiska.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Oho, hupsis, sori

Huolimattomuus saa sappeni kiehumaan.

En siedä törmäilijöitä. Jos ei viitsi katsella eteensä ruuhkassa, niin olisi syytä jäädä kotiin.

Tiputtelijoille tiedoksi: jos sormet eivät pidä, niin lasin voi teipata kouraan baarissa.

Unohtelijat ovat happea hiillokselleni. Muistin pätkiessä voi kirjoittaa muistilappuja.

Myöhästelijät ovat rikollisia. He varastavat toisten aikaa.

Toisaalta jokainen joskus törmää, tiputtaa, unohtaa ja myöhästyy.

Erehtyminen on inhimillistä ja virheettömyys jumalaista.

Kunpa minäkin tekisin joskus yhden vriheen.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Sanat taltuttavat nälän

Vatsa kurnii. Nyt on saatava nopeasti syötävää.

Rahat ovat loppu ja eväät tekemättä, eikä metsässä vielä kasva marjoja.

On keksittävä jokin muu ratkaisu.

Söisinkö omia sanojani? Täyttäisivätkö ne vatsan?

Kosmetiikkaan en koske. Mitä jos silti kokeilisin lahjaksi saatu lotsioonia?

Oho, ZumbaKarsinogeeli™ palauttaa oikeasti ihon luonnollisen rytmitasapainon.

Nälkä helpottaa. Tämä rohkaisee jatkamaan.

En käytä ihana-sanaa, koska se ei kuulu miehiseen ilmaisuun.

Onpa ihana päivä! Aivan ihanat uudet kengät! Ihanaa, että jalkasilsa on parantunut!

Nälkä kasvaa syödessä. Pystyisinkö nielaisemaan periaatteista pyhimmän?

Yök!

Tämä vaaleanpunainen kauluspaita lähtee saman tien kierrätykseen.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Esikuvat alas jalustalta

Esikuvien pitäisi olla ihanteellisia, mutta he ovat tavallisia ihmisiä. Muunlainen suhtautuminen edellyttäisi aivojen käytön rajoittamista.

En pysty katsomaan ylöspäin spottivalojen loisteessa leveässä haara-asennossa kitarasooloa tiluttavaa sekakäyttäjää.

Hurraaminen on hankalaa, kun alikoulutetut ja ylipalkatut miehet lyövät toisiaan turpaan luistimet jalassa.

En samaistu todellisuudesta vieraantuneeseen sanataiteilijaan, jonka uusimman kirjan henkilöhahmot ovat yhtä uskottavia kuin joulupukki.

Kaikki kynäniekat eivät onneksi ole pihalla. Edesmennyt runoilija Jarkko Laine on terävimmästä päästä:

kaikki on ylihinnoiteltua,
tunteet ja viisaus,
vain kyynisyys on halpaa,
siitä aloitinkin.


Niin minäkin.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Huumori ei ole hauskaa

Huumori on gallup-kyselyiden kestosuosikki. Noin sata prosenttia vastaajista ilmoittaa olevansa huumorintajuisia, kun asiaa virallisesti tiedustellaan.

Näin hyvin naurunasiat eivät oikeasti ole. Maailma on täynnä huonoja vitsejä, ja tahaton komiikka on huumorinlajeista yleisin.

Miksi kaikki haluavat olla hauskoja?

Huumori kasvattaa sosiaalista pääomaa. Ihminen on yhteisöllinen otus, joka hakee lajitoveriensa hyväksyntää. Hauska löytää helpommin seuraa kuin tylsä.

Tällöin on järkevää julistautua hauskaksi totisellakin naamalla. Siksi huumorintajusta on muodostunut normi, josta kukaan ei halua poiketa.

Pakossa ei ole mitään hauskaa.