Kansa: Ei enää shokkiuutisia!

Shokkiuutiset riehuvat vapaalla jalalla.

Skandaalit, mokat ja kriisit toistuvat otsikoissa.

Kansa on tyrmistynyt ja raivoissaan, kertoo nettikyselymme.

Se ei kestä enää yhtään julkista avautumista tai tilitystä.

Emme valitettavasti tavoittaneet kansaa kommenttia varten.

Kansan tunnoista perillä olevien lähteiden mukaan mitta on kuitenkin täynnä.

Yksikin julkkisavioerouutinen voi räjäyttää ruutitynnyrin.

Sanovat sitä rakkaudeksi #6

Sen huomaa kun häikäisee,
hengittää katupölyä, hymyilee:
kevät on tullut kaupunkiin.

Aurinko viihtyy taivaalla,
riisuu peitteen jotta maa
nousee kasvuun kuin talous.

Oi kevätaurinko,
toivon ettei paisteesi lakkaa
mutta miksi joka paikka on täynnä…

Vitsejä se selittää

Vitsien selittäjät eivät menesty, valisti eräs lukio-opettaja aikanaan.

Näin varmaan on mutta otan silti tietoisen riskin:

# 1 Yksimielinen vitsi: pomo kertoo vitsin ja kaikki nauravat.

# 2 Punchline: naurun laskettu aika.

# 3 Kermakakkukomedia: kollektiivinen amerikkalainen erehdys.

# 4 One-liner: lyhyt vitsi kuten Sylvester Stallone.

# 5 Vitsi-vitsi: tautologia.

# 6 Sisäpiirivitsi: no eihän kukaan osakemarkkinoilla käytä hyväkseen sisäpiiritietoa.

# 7 Ihmisen eritteet: huumorin perusraaka-aineita.

# 8 Puujalkavitsi: epäpuhtaasti taklattu jalkapallisti.

# 9 Ironia: se on rautaa.

# 10 Toisia halventavat vitsit: eivät kuulu sivistyneen ihmisen ohjelmistoon.

Kai Nieminen

Kovin moni nimi ei ole otsikon arvoinen. Runoilija Kai Niemisen on.

Jos pitäisi ottaa yksi kirja mukaan autiolle saarelle, valinta olisi helppo.

Se olisi Niemisen ”Se vähä minkä taivasta näkee. Runot 1969–1989”. (Tammi 1990)

Loput tuotannosta yrittäisin salakuljettaa mukanani jollakin konstilla.

Nieminen ei suhtaudu vakavasti itseensä eikä maailmaan.

Hänen viisaan ja rauhallisen ironiansa äärelle voi palata kerta toisensa jälkeen.

Niemisen konkreettiset runot kertovat enemmän elämästä kuin monimutkaiset teoriat.

Hyvät lukijat, kannattaa lukea Niemisen runoja. Tästä voi aloittaa:

Lakattuani/ pettämästä itseäni/ hämmästyin kovin:/ miksei minuun luoteta/ kun kerran itse luotan… (Vain Mies, Tammi 1981)