Vanhassa lännessä karjankasvattajat polttivat oman merkkinsä elikon kylkeen, jotta lihallinen omaisuus ei eksynyt vääriin käsiin.
Sitten tulivat mainosmiehet, jotka varastivat lehmipojilta brand-termin. Yritykset alkoivat brändätä tuotteitaan erottautuakseen kilpailijoista.
Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että kokonaisia maita ja yksilöitä pitäisi brändätä. Seuraava askel lienee se, että maapallon julkisuuskuvaa aletaan kiillottaa universumissa.
En ole optimisti henkilöbrändäyksen suhteen, vaikka siihen suuntaan rohkaistaan. Perustan epäilevän asenteeni tienraivaajien esimerkkeihin.
Minä itten myyminen ei tuota tarkempaa syyniä kestävää markkinointiviestintää. Brändättävä tuote on liian lähellä, jotta sitä voisi arvioida puolueettomasti.
Kun altistuu henkilöbrändin rakennukselle, olo on kuin kiusallisilla ensitreffeillä. Markkinointi ja itse tuote ovat niin kaukana toisistaan, että ensin tuntee myötähäpeää ja sitten tarvetta paeta paikalta, jotta oma brändi ei koe kolhuja.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Sonera Kauppa pahoitti koululaisen mielen
Tämä on tosi tarina.
Ostin kytkykauppana Soneran liittymän ja Nokia 7230 -puhelimen Ison Omenan kauppakeskuksen Sonera Kaupasta. Kyseessä oli ekaluokkalaisen elämän ensimmäinen kännykkä.
Muutaman päivän päästä kävi ilmi, että osoitekirja tyhjensi sinne tallennetut numerot. Melko kiusallinen vika, sillä 7-vuotias ei muista ulkoa äidin tai isin puhelinnumeroa.
Vein puhelimen takaisin kauppaan, josta se toimitettiin huoltoon. Kolme viikkoa kestäneen huollon ajaksi koululainen sai lainalaitteen, joka oli hänelle liian monimutkainen.
Huollon jälkeen kännykkä toimi moitteetta viikon verran. Sitten osoitekirja aloitti vanhat kujeet ja tyhjeni numeroista. Lisäominaisuutena luuri ei antanut tallentaa numeroita ollenkaan osoitekirjaan.
Liikkeessä oli tällä kertaa paikalla myymäläpäällikkö. Hän piti osoitekirjan vikurointia niin harvinaisena vikana, ettei ottanut puheita todesta. Sovimme, että hän tallentaa testinumeron osoitekirjaan ja katsotaan, miten käy. Minä epäilin, että palaamme pian asiaan, myymäläpäällikkö toivoi, että eri asialla.
Kotona osoitekirja oli tyhjä. Seuraavana päivänä Sonera Kaupassa ei ollut lainalaitteita paikalla, joten jouduimme tulemaan toimeen viallisen puhelimen kanssa. Lainalaitteen saavuttua sain kiikuttaa viallisen puhelimen liikkeeseen. Huolto kesti kolme viikkoa.
Kun noudin toistamiseen huollettua kännykkää, tiedustelin, olisiko mahdollista saada pientä hyvitystä. Perustelin asiaa sillä, että puhelin on hankittu samassa paketissa liittymän kanssa. Toinen puoli kaupasta ei mielestäni ollut täysin toteutunut, koska puhelin oli ollut jatkuvasti huollettavana.
Myyjä totesi, että Sonera jälleenmyy Nokian puhelimia, eikä ole vastuussa niiden vioista. Ne kuuluvat Nokialle. Minä olin omasta mielestäni asioinut Sonera Kaupan kanssa. Myyjä vastasi, että Sonera vastaa vain liittymän toiminnasta.
Jos hinnasta ei voi tulla vastaan, niin ehdotin, voisiko myyjä ilahduttaa puhelimen haltijaa vaikkapa antamalla vihreän kännykkäpussukan kaupan päällisiksi. Ei voinut, sellaiset päätökset kuuluvat myymäläpäällikölle.
Kysyin, voisiko hän antaa pussukan hinnasta pienen alennuksen, jos sellaisen ostaisin. Myyjä ei voinut tehdä näin suurta päätöstä itse, vaan sekin kuului myymäläpäällikön vastuulle.
Aikaisemman keskustelun perusteella tiesin, että myymäläpäällikkö piti hyvitystä erittäin epätodennäköisenä.
Silloin alkoi viluttaa.
Soitin kuluttajaneuvojalle ja kysyin, olenko oikeutettu hyvitykseen. En ole, oli yksiselitteinen vastaus. Se riittää, että myyjä korjaa laitteen kohtuullisessa ajassa. Lain näkökulmasta ei ole väliä, että kuluttaja joutuu juoksentelemaan kodin ja kaupan väliä. Lainalaitekin on ylimääräistä palvelua.
Haluankin tässä yhteydessä kiittää Sonera Kauppaa siitä, ettei se lähtenyt ylittämään lain kirjainta. Erityisen kiitollinen olen siitä, että Sonera Kauppa piti päänsä kylmänä, eikä antanut sellaisen asian kuin asiakastyytyväisyys vaikuttaa omaan päätöksen tekoonsa.
Mitä väliä sillä on, että viallinen laite aiheuttaa mielipahaa ja vaikeuttaa elämänsä ensimmäisen puhelimen saaneen koululaisen elämään?
Minulle on, mutta ei kauppiaalle.
Ostin kytkykauppana Soneran liittymän ja Nokia 7230 -puhelimen Ison Omenan kauppakeskuksen Sonera Kaupasta. Kyseessä oli ekaluokkalaisen elämän ensimmäinen kännykkä.
Muutaman päivän päästä kävi ilmi, että osoitekirja tyhjensi sinne tallennetut numerot. Melko kiusallinen vika, sillä 7-vuotias ei muista ulkoa äidin tai isin puhelinnumeroa.
Vein puhelimen takaisin kauppaan, josta se toimitettiin huoltoon. Kolme viikkoa kestäneen huollon ajaksi koululainen sai lainalaitteen, joka oli hänelle liian monimutkainen.
Huollon jälkeen kännykkä toimi moitteetta viikon verran. Sitten osoitekirja aloitti vanhat kujeet ja tyhjeni numeroista. Lisäominaisuutena luuri ei antanut tallentaa numeroita ollenkaan osoitekirjaan.
Liikkeessä oli tällä kertaa paikalla myymäläpäällikkö. Hän piti osoitekirjan vikurointia niin harvinaisena vikana, ettei ottanut puheita todesta. Sovimme, että hän tallentaa testinumeron osoitekirjaan ja katsotaan, miten käy. Minä epäilin, että palaamme pian asiaan, myymäläpäällikkö toivoi, että eri asialla.
Kotona osoitekirja oli tyhjä. Seuraavana päivänä Sonera Kaupassa ei ollut lainalaitteita paikalla, joten jouduimme tulemaan toimeen viallisen puhelimen kanssa. Lainalaitteen saavuttua sain kiikuttaa viallisen puhelimen liikkeeseen. Huolto kesti kolme viikkoa.
Kun noudin toistamiseen huollettua kännykkää, tiedustelin, olisiko mahdollista saada pientä hyvitystä. Perustelin asiaa sillä, että puhelin on hankittu samassa paketissa liittymän kanssa. Toinen puoli kaupasta ei mielestäni ollut täysin toteutunut, koska puhelin oli ollut jatkuvasti huollettavana.
Myyjä totesi, että Sonera jälleenmyy Nokian puhelimia, eikä ole vastuussa niiden vioista. Ne kuuluvat Nokialle. Minä olin omasta mielestäni asioinut Sonera Kaupan kanssa. Myyjä vastasi, että Sonera vastaa vain liittymän toiminnasta.
Jos hinnasta ei voi tulla vastaan, niin ehdotin, voisiko myyjä ilahduttaa puhelimen haltijaa vaikkapa antamalla vihreän kännykkäpussukan kaupan päällisiksi. Ei voinut, sellaiset päätökset kuuluvat myymäläpäällikölle.
Kysyin, voisiko hän antaa pussukan hinnasta pienen alennuksen, jos sellaisen ostaisin. Myyjä ei voinut tehdä näin suurta päätöstä itse, vaan sekin kuului myymäläpäällikön vastuulle.
Aikaisemman keskustelun perusteella tiesin, että myymäläpäällikkö piti hyvitystä erittäin epätodennäköisenä.
Silloin alkoi viluttaa.
Soitin kuluttajaneuvojalle ja kysyin, olenko oikeutettu hyvitykseen. En ole, oli yksiselitteinen vastaus. Se riittää, että myyjä korjaa laitteen kohtuullisessa ajassa. Lain näkökulmasta ei ole väliä, että kuluttaja joutuu juoksentelemaan kodin ja kaupan väliä. Lainalaitekin on ylimääräistä palvelua.
Haluankin tässä yhteydessä kiittää Sonera Kauppaa siitä, ettei se lähtenyt ylittämään lain kirjainta. Erityisen kiitollinen olen siitä, että Sonera Kauppa piti päänsä kylmänä, eikä antanut sellaisen asian kuin asiakastyytyväisyys vaikuttaa omaan päätöksen tekoonsa.
Mitä väliä sillä on, että viallinen laite aiheuttaa mielipahaa ja vaikeuttaa elämänsä ensimmäisen puhelimen saaneen koululaisen elämään?
Minulle on, mutta ei kauppiaalle.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Väkijoukot pahoinpitelevät kieltä
Kieli on yhteistä omaisuutta. Niin kuin kaikkea yhteistä, jota yksityisomistaja ei ole haulikon kanssa varjelemassa, sitäkin kohdellaan kaltoin.
Aikaisemmin kamala kieli jäi pöytälaatikkoon tai upposi harrastelijajulkaisujen suohon. Nyt se pulppuaa Internetissä kaikkien kiusana.
Mikä ihme siinä on, ettei osata kirjoittaa selkeää kieltä?
Sanat ovat halpoja mutta kirjaimet ovat vieläkin edullisempia. Ainakin siitä päätellen, kuinka suosittua on lyhenteiden käyttö. Sanon vaan, että OMG ei todellakaan tuota minulle LOL-reaktiota. Pikemminkin WTF.
Lyhenteillä pilatun kielen vastapainoksi on tarjolla lapamatolausetta silmän kantamattomiin. Väkisinkin tulee mieleen, että nettijaarittelijat pelkäävät pisteen käyttöä, vaikka se on kaikkien välimerkkien kuningas.
Päätän raporttini kielenhuoltajien kommandokurssilta tähän. Piste. Ei todellakaan kolmea.
Aikaisemmin kamala kieli jäi pöytälaatikkoon tai upposi harrastelijajulkaisujen suohon. Nyt se pulppuaa Internetissä kaikkien kiusana.
Mikä ihme siinä on, ettei osata kirjoittaa selkeää kieltä?
Sanat ovat halpoja mutta kirjaimet ovat vieläkin edullisempia. Ainakin siitä päätellen, kuinka suosittua on lyhenteiden käyttö. Sanon vaan, että OMG ei todellakaan tuota minulle LOL-reaktiota. Pikemminkin WTF.
Lyhenteillä pilatun kielen vastapainoksi on tarjolla lapamatolausetta silmän kantamattomiin. Väkisinkin tulee mieleen, että nettijaarittelijat pelkäävät pisteen käyttöä, vaikka se on kaikkien välimerkkien kuningas.
Päätän raporttini kielenhuoltajien kommandokurssilta tähän. Piste. Ei todellakaan kolmea.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Johtaja naurattaa
Erilaisille johtamisopeille riittää kysyntää. Kaiken maailman kirjamaakarit ja konsulentit haluavat johtaa kiroilemalla, valmentamalla, luvuilla ja kirjallisuuden avulla.
Suuret johtajat eivät tuijottele sellaisia pikkuseikkoja kuin laskujen loppusummat, kun omaan organisaation pitää saada pöhinää. Siksi katteet ovat kohdallaan, vaikka tarjolla olisi millaista höttöä.
Minäkin haluan osani liikkeenjohdon konsulttien leveämmästä leivästä. Siksi olen kehittänyt oman johtamisopin: huumorilla johtaminen.
Huumori vaikuttaa myönteisesti ryhmädynamiikkaan. Nauraminen hitsaa yhteisön tiiviiksi ja parantaa työilmapiiriä. Kun tiimi tekee töitä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, työnteko tehostuu.
Tavoitteita ei vain saavuteta, vaan ne ylitetään. Näin on käynyt 99,99 prosentissa esimerkkitapauksia, jotka olen keksinyt omasta päästäni.
Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Kuka ottaa huumorilla johtamisen vakavasti? Tuleeko johtajista pelkkiä pellejä?
Suuret johtajat eivät tuijottele sellaisia pikkuseikkoja kuin laskujen loppusummat, kun omaan organisaation pitää saada pöhinää. Siksi katteet ovat kohdallaan, vaikka tarjolla olisi millaista höttöä.
Minäkin haluan osani liikkeenjohdon konsulttien leveämmästä leivästä. Siksi olen kehittänyt oman johtamisopin: huumorilla johtaminen.
Huumori vaikuttaa myönteisesti ryhmädynamiikkaan. Nauraminen hitsaa yhteisön tiiviiksi ja parantaa työilmapiiriä. Kun tiimi tekee töitä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, työnteko tehostuu.
Tavoitteita ei vain saavuteta, vaan ne ylitetään. Näin on käynyt 99,99 prosentissa esimerkkitapauksia, jotka olen keksinyt omasta päästäni.
Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Kuka ottaa huumorilla johtamisen vakavasti? Tuleeko johtajista pelkkiä pellejä?
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Selkärangaton luottaa periaatteisiin
Saattaa vaikuttaa, että tämän blogin kirjoittajalla ei ole periaatteita. Kirjoittamista säätelevät kuitenkin tiukat säännöt. Nimittäin nämä.
1) Netissä tekstin optimipituus on tuhat merkkiä. Sen verran verkkovaeltaja jaksaa lukea kyllästymättä.
2) Lause on lyhyt ja selkeä. Pitkä lause kannattaa suosiolla jättää Mikko Rimmiselle, joka kyseisen taidon hallitsee.
3) Maailma on monimutkainen mutta blogi yksinkertainen. Yhteen kirjoitukseen mahtuu tasan yksi näkökulma.
4) Rakenna niin monta ironian tasoa, ettei kukaan tiedä, mitä mieltä oikeasti olet asiasta.
5) Faktat ovat muovailuvahaa. Siitä huolimatta ei saa valehdella.
6) Jos aihe ei kosketa, niin se pitää jättää rauhaan.
7) Harhauta, kiepauta ja anna ymmärtää. Muista vielä lopuksi kääntää kaikki päälaelleen. Niin Hannu Raittilakin tekee.
1) Netissä tekstin optimipituus on tuhat merkkiä. Sen verran verkkovaeltaja jaksaa lukea kyllästymättä.
2) Lause on lyhyt ja selkeä. Pitkä lause kannattaa suosiolla jättää Mikko Rimmiselle, joka kyseisen taidon hallitsee.
3) Maailma on monimutkainen mutta blogi yksinkertainen. Yhteen kirjoitukseen mahtuu tasan yksi näkökulma.
4) Rakenna niin monta ironian tasoa, ettei kukaan tiedä, mitä mieltä oikeasti olet asiasta.
5) Faktat ovat muovailuvahaa. Siitä huolimatta ei saa valehdella.
6) Jos aihe ei kosketa, niin se pitää jättää rauhaan.
7) Harhauta, kiepauta ja anna ymmärtää. Muista vielä lopuksi kääntää kaikki päälaelleen. Niin Hannu Raittilakin tekee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)