Luolamiehen fysiikka pettää

Olen varma, että ihmiskunta on kehittynyt henkisesti luolamiesajoista. Siitä huolimatta, että piipahtaminen lähiöostarilla perjantai-iltana ei tue tätä käsitystä.

Laskuhumala, alhainen verensokeri ja naisen puute ovat alkukantainen yhtälö, jonka ratkaisemiseen tarvitaan virkavaltaa.

Fyysisesti karvaton apina ei ole muuttunut niin paljon kuin äkkiseltään saattaisi ajatella. Otsa on toki korkeampi, ryhti suorempi ja karvoitus kevyempi.

Mutta, mutta. Perusrakenteellaan ihminen edelleen metsästäjä-keräilijä, joka on luotu liikkumaan ja tekemään asioita.

Ihmisvartaloa ei ole tarkoitettu istumatyöhön. Näppäimistön näpyttely näyttää vaarattomalta puuhalta, mutta riskit ovat aivan hirveät.

Huono toimistotuoli raatelee selän kuin sapelihammastiikeri. Se iskee hampaansa selän välilevyihin ja jättää uhrinsa kitumaan tuskissaan.

Uskon, että perusmallisen toimistotuolin rakennepiirustukset löytyvät keskiaikaisen inkvisition arkistoista, kunhan joku tutkija kaivaa riittävän syvälle.

Arki tihkuu seksiä

Marketin kassajonossa arjen kokee niin kuin se on tarkoitus kokea: samanlaisena, toistuvana ja turhauttavana. Siis turvallisena.

Jono pysähtyy, kun paitulista on irronnut viivakoodi. Nykyaikaisiin kassakoneisiin ei saa lyödä sisään hintaa. Siksi kassan on soitettava naistenvaateosastolle ja kysyttävä numerokoodi.

Ja muut odottavat. Takana seisova seniori alkaa hiiltyä, vaikka hän on ainoa kiireetön paikalla. Juniorit roikkuvat kaiteissa, vinkuvat karkkia ja kertovat, että Hoplopissa on kivempaa kuin Prismassa.

Vanha pariskunta ajattelee, että tuo vaihe on takanapäin. Nuoripari vannoo, ettei koskaan hankia lapsia. Minä mietin, että seikkailupuistossa on tosiaan aika kivaa.

Ainoa, joka on viitsinyt ehostautua tilaisuuteen, on uransa alkua käyvä kassaneiti. Muut näyttävät väsyneiltä ja poissa olevilta tai pois haluavilta.

Ajattelen, ettei arjessa ole mitään seksikästä.

Edessä jonottaa viisikymppinen perusreiska viiksissään ja verkkareissaan. Hän laittaa säästöpakkauksen ehkäisyvälineitä kassahihnalle, maksaa ostoksensa ja lähtee vain tullakseen kohta naiseensa.

Kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää ja vielä vähemmän sitä, miltä se tuntuu.

Hanki oikea elämäntapa

Poistan aina sanallisesta aseesta varmistimen, kun joku sanoo, että tämä on enemmän kuin harrastus, tämä on elämäntapa. Otetaan kaikkein ilmeisin esimerkki eli golfin pelaajat.

Se, että viettää vapaaillat, viikonloput ja lomat golf-kentällä, ei tee touhusta elämäntapaa.

Se, että maksaa kymmenykset tuloistaan klubille, ei tee lajista elämäntapaa.

Se, että palvoo samanhenkisten kanssa yhteisiä urheilusankareita, ei kohota golfia elämäntavaksi.

Se, että noudattaa sovittua pukeutumiskoodistoa, ei liity mitenkään elämäntapaan.

Elämäntapa antaa elämälle sisältöä. Uskonto, kasvissyönti tai vapaaehtoistyö voi olla elämäntapa, koska niissä tekemisellä on syvempi merkitys kuin pakeneminen kotioloista.

Golf on ajanvietettä siinä missä sauvakävely. Kukaan ei kuitenkaan julista naistenlehtien nelivärisivuilla, että sauvakävely on pikemminkin elämäntapa kuin harrastus ja että Excelin tikut on parasta, mitä mun elämässä on tapahtunut.

Ajanviete on sinänsä arvokasta toimintaa, mutta sitä ei pidä ylevöittää elämäntavaksi. Raitis ilma on hyväksi. Reipas kävely ei haittaa ketään. Sosiaalisista verkoista on varmasti hyötyä. Aikansa voisi käyttää paljon huonommin kuin golf-kentällä.

Siitä huolimatta seuraava, joka väittää minulle golfia elämäntavaksi, löytää bäginsä sieltä kuuluisasta yhdeksännestä reiästä.

Parempi maailma tulee

Tuoli narisee, ja selkää särkee. Sukat haisevat, mutta se on muiden ongelma. Ei niilläkään hyvin mene.

Ei tule mitään, turha edes yrittää. Harmittaa, jos menee pieleen. Jos onnistuu, niin ottaa päähän, että oli alun perin väärässä.

Sisällä seinät kaatuvat päälle, ja ulkona on ahdistavan avaraa. Eteisessä kompastuu kynnykseen. Nenä lytyssä ja varvas paketissa ei paljon naurata.

Lapset riehuvat, nuoriso mellastaa ja keski-ikäiset räyhäävät. Vanhukset ajavat rollaattorilla päälle. Kylkeä särkee vieläkin.

Kesä on kurja, syksy mälsä, talvi tylsä ja kevät aivan kauhea.

Mikään ei ole hyvin!

Mitä ihmettä minä tässä valitan? Mitä jos tarttuisin asioihin, joihin voin vaikuttaa?

Oma asenne ei olisi lainkaan huono paikka aloittaa maailman perusparannusprojekti.

Sanovat sitä rakkaudeksi

Sinä tulet lämpimänä, iholle asti, kihelmöit.

Ja silloin kun vähiten odotan.

Olet minussa, huulillani, muut katsovat mutta en välitä.

Kuuma huuma, arki ja tottumus, ero, me kuljemme vaiheet ja matkan.

Lopuksi: lähdet, yllätät, tiesin sen tulevan.

Mutta toivun, jatkan ilman sinua.

Oi huuliherpes, tulet ja menet niin kuin haluat.