Olen päättänyt murtautua marginaalista valtajulkisuuteen. Perinteinen tie on olla taitava jollakin luovalla alalla, mutta se ovi taitaa olla minulta suljettu.
Pitää keksiä jotakin muuta. Olen nähnyt viihdelehdissä, joita en siis lue, että naiset esittelevät lehden kustantamia silikonirintoja.
Naisen poven kohotus on niin so last season, mutta mitäpä sanotte, jos mies hankkisi silikonit. Siinä sitä olisi ihmettelemistä.
Keinotekoiset maitorauhaset avaavat julkisuuden portit, mutta minä haluan olla täysin varma läpimenosta.
Tositelevisiosarjoista, joita en siis katso, olen oppinut, että itsestä pitää tehdä pelle. Pelkokertoimessa se onnistuu vaikkapa syömällä matoja.
Sitten ynnätään ja katsotaan, onko yksi plus yksi yhteensä kolme. Lukisitko sinä jutun, jonka otsikossa silikonirintainen mies syö matoja?
sunnuntai 29. elokuuta 2010
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Johtamisen hutkiminen johtaa harhaan
Johtajat ovat tyranneja, narsisteja, egomaanikkoja, energiasyöppöjä ja kulmahuoneen virtahepoja. Siis jos uskoo keittiössä kouluttaneita psykologeja, joiden kirjat käväisevät myyntihyllyllä ennen sukellusta alelaariin.
Katkeriin työntekijöihin tällainen viesti uppoaa kuin limuviina teiniin. Maailma on täynnä lahjakkuuksia, joita ei ole vielä löydetty. Asianosaiselle itselleen oma erinomaisuus on itsestään selvyys.
Joku on uskonut johtajan kykyihin, ja sekös harmittaa. Siksi on mieluisaa kuultavaa, että pomo on oikeasti tunnevammainen.
Tällaisen kuuleminen tuntuu hyvältä, mutta muuta kuin terapia-arvoa sillä ei ole. Minusta olisi korkea aika lopettaa johtamisen ylipsykologisointi.
Esitän radikaalin ajatuksen, että johtajat ovat tunne-elämältään tavallisia ihmisiä. Laitan lisää vettä myllyyn ja väitän, että johtaminen on normaalia ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Jos pysytte vauhdissa mukana, niin ehdotan, että arvioidaan johtajia asteikolla hyvä ja huono sillä perusteella, miten he suoriutuvat tehtävistään.
Katkeriin työntekijöihin tällainen viesti uppoaa kuin limuviina teiniin. Maailma on täynnä lahjakkuuksia, joita ei ole vielä löydetty. Asianosaiselle itselleen oma erinomaisuus on itsestään selvyys.
Joku on uskonut johtajan kykyihin, ja sekös harmittaa. Siksi on mieluisaa kuultavaa, että pomo on oikeasti tunnevammainen.
Tällaisen kuuleminen tuntuu hyvältä, mutta muuta kuin terapia-arvoa sillä ei ole. Minusta olisi korkea aika lopettaa johtamisen ylipsykologisointi.
Esitän radikaalin ajatuksen, että johtajat ovat tunne-elämältään tavallisia ihmisiä. Laitan lisää vettä myllyyn ja väitän, että johtaminen on normaalia ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Jos pysytte vauhdissa mukana, niin ehdotan, että arvioidaan johtajia asteikolla hyvä ja huono sillä perusteella, miten he suoriutuvat tehtävistään.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Kaupunki kusee nurkkiinsa
Suomalaiset luopuivat viime vuosisadalla urakalla maataloudesta elinkeinona ja muuttivat kaupunkeihin uusien töiden perässä.
Pellon laidalla ja metsässä rakon tyhjentäminen kuului silloin ja kuuluu edelleen jokamiehenoikeuksiin. Ihan ymmärrettävää, sillä maalla on paljon tilaa ja vähän yleisöä.
Valitettavasti sama agraari erittämisen meininki jatkaa eloaan urbaanissa ympäristössä. Viikonlopun jäljiltä kivikaupunki on kuvottava kokemus.
Kaikki katvealueet kelpaavat hätäisille: porttikongit, alikulkutunnelit, metron hissit, puistojen puskat. Osa ei edes etsi suojaa, vaan tekee tarpeet siihen, missä sattuu seisomaan.
Luulisi kaupunkiympäristön inspiroivan uudenlaista kulttuuria, mutta vanhat maalaiset tavat ovat tiukassa.
Se, mikä toimii haja-asutusalueella, ei sovellu ruutukaavaan. Joten vetskari kiinni ja vesiklosettiin mars!
Pellon laidalla ja metsässä rakon tyhjentäminen kuului silloin ja kuuluu edelleen jokamiehenoikeuksiin. Ihan ymmärrettävää, sillä maalla on paljon tilaa ja vähän yleisöä.
Valitettavasti sama agraari erittämisen meininki jatkaa eloaan urbaanissa ympäristössä. Viikonlopun jäljiltä kivikaupunki on kuvottava kokemus.
Kaikki katvealueet kelpaavat hätäisille: porttikongit, alikulkutunnelit, metron hissit, puistojen puskat. Osa ei edes etsi suojaa, vaan tekee tarpeet siihen, missä sattuu seisomaan.
Luulisi kaupunkiympäristön inspiroivan uudenlaista kulttuuria, mutta vanhat maalaiset tavat ovat tiukassa.
Se, mikä toimii haja-asutusalueella, ei sovellu ruutukaavaan. Joten vetskari kiinni ja vesiklosettiin mars!
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Positiivisuuden kautta hautaan
Elämä on ihanaa, kun sen oikein ymmärtää, väittää laulu. Ilmeisesti ymmärryksessäni on vikaa, koska mielestäni elämä ei ole ihanaa.
Se on fantastisen ihanaa. Huippukivaa. Naminami herkkuja ja niiden serkkuja.
Kun ajattelee positiivisesti, kaikki onnistuu. Kaiken maailman änkyrät häiritsevät kielteisyydellään, mutta heistä ei pidä välittää. Hymy heille, menestys meille.
Asenne on tärkeämpi kuin tylsät tosiasiat. Kesä on mielentila, eikä säätila.
Miksi sadekeli on muka huono asia?
Heitä sontikka mäkeen ja laula elokuvatyyliin läpimärkänä. Mitä siitä, että vilustut ja saat keuhkokuumeen, josta et selviä hengissä ilman antibiootteja.
Se on fantastisen ihanaa. Huippukivaa. Naminami herkkuja ja niiden serkkuja.
Kun ajattelee positiivisesti, kaikki onnistuu. Kaiken maailman änkyrät häiritsevät kielteisyydellään, mutta heistä ei pidä välittää. Hymy heille, menestys meille.
Asenne on tärkeämpi kuin tylsät tosiasiat. Kesä on mielentila, eikä säätila.
Miksi sadekeli on muka huono asia?
Heitä sontikka mäkeen ja laula elokuvatyyliin läpimärkänä. Mitä siitä, että vilustut ja saat keuhkokuumeen, josta et selviä hengissä ilman antibiootteja.
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Elämässä on yksi deadline
Keskosilla on kiire maailmaan, loput tulevat ajallaan tahi myöhässä.
Kun koulutusputken päästä ponnahdetaan työmarkkinoille, kaikilla on kiire. Koulussa hyperaktiiviset sijoitettiin erityisluokille, mutta työelämä nostaa heidät jalustalle.
Työpaikalla pitää säntäillä paikasta toiseen kuin sähköjänis. Kaiken täytyy olla valmista tässä, heti ja nyt.
Jos ei ole kiire, pitää näytellä kiireistä, koska se tärkeyden tärkein mittari. Sinänsä järkevä taktiikka, sillä tällaisina aikoina kannattaa olla hyödyllinen, sillä muuten on edessä uusien haasteiden etsintä.
Kiireestä seuraa se, että ei ole aikaa tehdä mitään hyvin. Aikaa löytyy siinä vaiheessa, kun jälkiä aletaan korjata. Eikö olisi järkevämpää tehdä työt hyvin kuin kahteen kertaan? Se säästäisi aikaa ja olisi tehokasta.
Mutta kun ei ole muuta vaihtoehtoa, sanotaan, tämä on niin pakko tehdä juuri nyt.
Tiedoksi, että ihmistä velvoittaa tasan yksi deadline. Kaikki lähtevät tästä maailmasta omalla ajallaan.
Kun koulutusputken päästä ponnahdetaan työmarkkinoille, kaikilla on kiire. Koulussa hyperaktiiviset sijoitettiin erityisluokille, mutta työelämä nostaa heidät jalustalle.
Työpaikalla pitää säntäillä paikasta toiseen kuin sähköjänis. Kaiken täytyy olla valmista tässä, heti ja nyt.
Jos ei ole kiire, pitää näytellä kiireistä, koska se tärkeyden tärkein mittari. Sinänsä järkevä taktiikka, sillä tällaisina aikoina kannattaa olla hyödyllinen, sillä muuten on edessä uusien haasteiden etsintä.
Kiireestä seuraa se, että ei ole aikaa tehdä mitään hyvin. Aikaa löytyy siinä vaiheessa, kun jälkiä aletaan korjata. Eikö olisi järkevämpää tehdä työt hyvin kuin kahteen kertaan? Se säästäisi aikaa ja olisi tehokasta.
Mutta kun ei ole muuta vaihtoehtoa, sanotaan, tämä on niin pakko tehdä juuri nyt.
Tiedoksi, että ihmistä velvoittaa tasan yksi deadline. Kaikki lähtevät tästä maailmasta omalla ajallaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)