maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kypsyys kypsyttää

Olen aikuinen. Ratkaisen erimielisyydet ja ongelmatilanteet rakentavasti.

Puolustan omia näkökulmia, sovittelen näkemyseroja ja teen tarvittaessa kompromisseja.

Toimin asiallisesti, rauhallisesti ja kypsästi.

Ja arvaa kypsyttääkö, kun seuraan, miten vapautuneesti lapset toimivat aivan vastaavissa tilanteissa.

Ihmisen taimen ei pidättele yhtään. Jos tilanne ei miellytä, hän kiukuttelee, marisee ja narisee kuin vanha sarana. Kun lapsi haluaa tahtonsa läpi, hän huutaa ja heittäytyy lattialle.

Tällaista päättäväisyyttä ei voi kuin ihaillen katsoa, ellei satu itse olemaan paikalla vanhemman roolissa.

Mieleen nousee houkuttelevia ajatuksia.

Lähtisivätkö työkaverit lounaalle omaan lempipaikkaan, jos uhkaisi, ettei muuten leiki heidän kanssaan?

Korottaisiko pomo palkkaa, sillä perusteella, että kaikki kaveritkin saa?

Mitä jos seuraavalla kerralla heittäytyisi neuvotteluhuoneen pöydälle ja uhkaisi lopettaa hengittämisen, elleivät kaikki heti sitoudu pakkopullaprojektin aikatauluihin ja lisätöihin?

Lasten keinoin asioihin saisi aikuisten oikeesti vauhtia.

6 kommenttia:

  1. Erittäin mielenkiintoista, aikuismainen näkemys!
    Kokeilen heti seuraavassa palaverissa tuota hengittämisen lopettamista.

    Mikko S.

    VastaaPoista
  2. Esitettyjä näkemyksiä kannattaa kokeilla käytännössä. Voin antaa takuun, että niillä on vaikutus - joko toivottu tai ei-toivottu.

    VastaaPoista
  3. Mikko, odotan mielenkiinnolla seuraavaa toimituskokoustamme ;-)
    Yst.t. Jari

    VastaaPoista
  4. Taitava neuvottelija ei paljastaisi strategiaansa etukäteen. Ainakaan julkisesti./M

    VastaaPoista
  5. Mikko,
    Loppujen lopuksihan nuo eivät kamalan kaukana ole tästä raadollisesta työmaailmastakaan. Olen huomannut, että taantumista tapahtuu aikuisilla erityisesti erimielisyystilanteissa.. Juostaan päiväkotityyliin kantelemassa ympäri taloa, kun "joku on sanonut pahasti", tai ei jaeta tietoa, kun "joku on jälleen sanonut pahasti" (=omasta näkemyksestä poiketen).
    :)

    VastaaPoista
  6. Lapsia ja aikuisia liikuttavat samat motiivit. Lapset ovat siinä mielessä rehellisempiä, että he eivät peittele aikomuksiaan. Lapset kiukuttelevat ja vänkäävät, mutta aikuisten työyhteisöissä puhutaan esimerkiksi muutosvastarinnasta tai viestintävajeesta.

    VastaaPoista