Tuoli narisee, ja selkää särkee. Sukat haisevat, mutta se on muiden ongelma. Ei niilläkään hyvin mene.
Ei tule mitään, turha edes yrittää. Harmittaa, jos menee pieleen. Jos onnistuu, niin ottaa päähän, että oli alun perin väärässä.
Sisällä seinät kaatuvat päälle, ja ulkona on ahdistavan avaraa. Eteisessä kompastuu kynnykseen. Nenä lytyssä ja varvas paketissa ei paljon naurata.
Lapset riehuvat, nuoriso mellastaa ja keski-ikäiset räyhäävät. Vanhukset ajavat rollaattorilla päälle. Kylkeä särkee vieläkin.
Kesä on kurja, syksy mälsä, talvi tylsä ja kevät aivan kauhea.
Mikään ei ole hyvin!
Mitä ihmettä minä tässä valitan? Mitä jos tarttuisin asioihin, joihin voin vaikuttaa?
Oma asenne ei olisi lainkaan huono paikka aloittaa maailman perusparannusprojekti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti