Pukeutumista ohjaava korkein arvo on yksilöllisyys. Käytännöllisyys ja tyylikkyys jäävät jalkoihin, kun ihmiset toteuttavat itseään.
Mikään ei voita esimerkkien todistusvoimaa, joten matkustetaan hetki Helsingissä.
Ruoholahden metroaseman liukuportaissa matkaa taittaa mies. Hän kantaa olkalaukkua, joka roikkuu polvien alapuolella.
Ratkaisun kantoteknisiä hyötyjä on vaikea nähdä. Vaarana on, että laukku jää jumiin liukuportaiden väliin.
Metrossa nainen korjaa silmälasin sankojaan. Linssit eivät sisältyneet samaan hintaan.
Loskaisella Mannerheimintiellä vastaan kävelee ryhmä koululaisia. Yksi pojista on valinnut jalkineikseen Reino-tossut, jotka imevät tehokkaasti kosteutta.
Märät jalat edistävät vilustumista, josta voi saada käheän äänen, joka peittää alleen äänenmurroksen. Muita etuja en äkkiseltään keksi.
Saman matkan varrella näin satoja säähän sopia, tyylikkäitä ja harkittuja pukeutumisratkaisuja. En kuitenkaan huomioi niitä, koska kokonaisuuden ymmärtäminen pilaa hyvän näkökulman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti