Kai Nieminen

Kovin moni nimi ei ole otsikon arvoinen. Runoilija Kai Niemisen on.

Jos pitäisi ottaa yksi kirja mukaan autiolle saarelle, valinta olisi helppo.

Se olisi Niemisen ”Se vähä minkä taivasta näkee. Runot 1969–1989”. (Tammi 1990)

Loput tuotannosta yrittäisin salakuljettaa mukanani jollakin konstilla.

Nieminen ei suhtaudu vakavasti itseensä eikä maailmaan.

Hänen viisaan ja rauhallisen ironiansa äärelle voi palata kerta toisensa jälkeen.

Niemisen konkreettiset runot kertovat enemmän elämästä kuin monimutkaiset teoriat.

Hyvät lukijat, kannattaa lukea Niemisen runoja. Tästä voi aloittaa:

Lakattuani/ pettämästä itseäni/ hämmästyin kovin:/ miksei minuun luoteta/ kun kerran itse luotan… (Vain Mies, Tammi 1981)