Siis näkyviin. Koko talven kikkareita on varastoitu lumen suojiin, mutta keväisiltä jalkakäytäviltä ne ponnistavat yleisönosastojen vakioaiheeksi.
Voiko koirien kertaalleen nautitusta muonasta sanoa mitään tuoretta? Yritetään.
Kakka kertoo moraalista. Ihannemaailmassa moraali ohjaa ihmistä toimimaan oikein. Tosimaailmassa ihminen tarvitsee ulkoista apua valintojen tekemisessä.
Yhteiskunta karsii törkeimmät väärinkäytökset pois lakien, poliisin ja rangaistusten avulla. Joka asiasta ei voi säätää lakia, sillä säädöksiä on pystyttävä valvomaan ja ylläpitämään.
Jos näin ei tapahdu, niin moraali rappeutuu. Sehän ei ole tarkoitus, joten on parempi jättää koirankakka lainsäädännön ulkopuolelle.
Entä vertaisvalvonta, jota ilkeät kutsuvat kyttäämiseksi? Kesäisin toisten paheksuvat katseet kannustavat koiran ulkoiluttajia keräämään jätökset pois.
Talvella yhteisön tuki katoaa, koska lumi peittää jäljet. Siksi ehdotan, että koiran muonaan lisätään fosforia ja voimakasta väriainetta, joka reagoi lumen kanssa.
Kun lemmikin pötkylä loistaa hangessa kuin ledilamppu, on vaikea poistua paikalta huomaamattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti