Marketin kassajonossa arjen kokee niin kuin se on tarkoitus kokea: samanlaisena, toistuvana ja turhauttavana. Siis turvallisena.
Jono pysähtyy, kun paitulista on irronnut viivakoodi. Nykyaikaisiin kassakoneisiin ei saa lyödä sisään hintaa. Siksi kassan on soitettava naistenvaateosastolle ja kysyttävä numerokoodi.
Ja muut odottavat. Takana seisova seniori alkaa hiiltyä, vaikka hän on ainoa kiireetön paikalla. Juniorit roikkuvat kaiteissa, vinkuvat karkkia ja kertovat, että Hoplopissa on kivempaa kuin Prismassa.
Vanha pariskunta ajattelee, että tuo vaihe on takanapäin. Nuoripari vannoo, ettei koskaan hankia lapsia. Minä mietin, että seikkailupuistossa on tosiaan aika kivaa.
Ainoa, joka on viitsinyt ehostautua tilaisuuteen, on uransa alkua käyvä kassaneiti. Muut näyttävät väsyneiltä ja poissa olevilta tai pois haluavilta.
Ajattelen, ettei arjessa ole mitään seksikästä.
Edessä jonottaa viisikymppinen perusreiska viiksissään ja verkkareissaan. Hän laittaa säästöpakkauksen ehkäisyvälineitä kassahihnalle, maksaa ostoksensa ja lähtee vain tullakseen kohta naiseensa.
Kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää ja vielä vähemmän sitä, miltä se tuntuu.
Mikko, kassajonon sääntö nro 1: Älä koskaa mene jonoon, jossa on joku, jolla on tekstiileitä. Sääntö nro 2 on kaikille tuttu: Älä koskaan vaihda lyhyempään jonoon. Ja vielä, oletko koskaan huomannut, että juuri sinun _jälkeesi_ täytyisi vaihtaa kassakoneen nauhaa?
VastaaPoista/ Pasi
Kiitos vinkeistä. En ollut itse pystynyt kristallisoimaan vaikeuksista elämää helpottavia sääntöjä. Kassakoneen nauha tosiaan loppuu aina omalla kohdalla. Paperitehtaalla rullat ovat jättimäisiä. Miten ne kutistuvat matkalla niin pieniksi? kysyn vaan.
VastaaPoista