Onko tuttu tilanne? Asia on tärkeä, ja se on saatava hoidetuksi. Keskustelukumppanin huomio on kuitenkin toisaalla.
Esität pointtisi niin tiiviisti ja selkeästi, että lapsikin sen ymmärtäisi, mutta viesti ei uppoa aikuisen tajuntaan.
Hän nyökkäilee ja myötäilee. Suusta tulee sanoja kuten ”joo”, ”niinpä”, ”aivan” ja ”totta” sopivissa väleissä. Katse kuitenkin harhailee tyhjänä tuonpuoleisuudessa.
Vartalo on paikallaan, mutta jalat tekevät lähtöä. Yrität kysymyksellä tarkentaa, onko asia ymmärretty ennen kuin hän pakenee paikalta.
Saat vastaukseksi sitä, mitä tulee syömisen jälkeen: ”Mä oon täysin sitoutunut tähän projektiin. Saat mun täyden tuen.”
Lähtiessä hän huikkaa ovelta: ”Pistätkö vielä samat asiat meilillä.”
PISTÄ ITE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti