Tai tarkemmin ajatellen, olisitko hyvä ja et kertoisi. Liian moni kertoo liian avoimesti, miltä heistä tuntuu.
Minusta tuntuu, että elämämme emootioyhteiskunnassa. Tärkeä ei ole se, että miten asiat ovat, vaan miltä ne tuntuvat.
Perinteisesti tunteista vatvominen on jätetty naistenlehdille, joille julkkisten avautuminen on keskeinen osa ansaintalogiikkaa.
Media on kuitenkin viihteellistynyt, ja sen sivutuotteena tunteilu on levinnyt muun journalismin puolelle. Tiedon välittäjistä on tullut myötäeläjiä.
Klassinen esimerkki tunteiden utelusta on urheilukilpailut. Maaliviivan jälkeen toimittaja lykkää enemmän tai vähemmän onnistuneen urheilijan nenän eteen mikrofonin ja kysyy: ”Miltä nyt tuntuu?”
Olisi virkistävää vaihtelua, että uupunut urheilija tokaisisi takaisin: ”Mitä se sulle kuuluu.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti