Johtajat ovat tyranneja, narsisteja, egomaanikkoja, energiasyöppöjä ja kulmahuoneen virtahepoja. Siis jos uskoo keittiössä kouluttaneita psykologeja, joiden kirjat käväisevät myyntihyllyllä ennen sukellusta alelaariin.
Katkeriin työntekijöihin tällainen viesti uppoaa kuin limuviina teiniin. Maailma on täynnä lahjakkuuksia, joita ei ole vielä löydetty. Asianosaiselle itselleen oma erinomaisuus on itsestään selvyys.
Joku on uskonut johtajan kykyihin, ja sekös harmittaa. Siksi on mieluisaa kuultavaa, että pomo on oikeasti tunnevammainen.
Tällaisen kuuleminen tuntuu hyvältä, mutta muuta kuin terapia-arvoa sillä ei ole. Minusta olisi korkea aika lopettaa johtamisen ylipsykologisointi.
Esitän radikaalin ajatuksen, että johtajat ovat tunne-elämältään tavallisia ihmisiä. Laitan lisää vettä myllyyn ja väitän, että johtaminen on normaalia ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Jos pysytte vauhdissa mukana, niin ehdotan, että arvioidaan johtajia asteikolla hyvä ja huono sillä perusteella, miten he suoriutuvat tehtävistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti