sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Pers-onal branding

Vanhassa lännessä karjankasvattajat polttivat oman merkkinsä elikon kylkeen, jotta lihallinen omaisuus ei eksynyt vääriin käsiin.

Sitten tulivat mainosmiehet, jotka varastivat lehmipojilta brand-termin. Yritykset alkoivat brändätä tuotteitaan erottautuakseen kilpailijoista.

Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että kokonaisia maita ja yksilöitä pitäisi brändätä. Seuraava askel lienee se, että maapallon julkisuuskuvaa aletaan kiillottaa universumissa.

En ole optimisti henkilöbrändäyksen suhteen, vaikka siihen suuntaan rohkaistaan. Perustan epäilevän asenteeni tienraivaajien esimerkkeihin.

Minä itten myyminen ei tuota tarkempaa syyniä kestävää markkinointiviestintää. Brändättävä tuote on liian lähellä, jotta sitä voisi arvioida puolueettomasti.

Kun altistuu henkilöbrändin rakennukselle, olo on kuin kiusallisilla ensitreffeillä. Markkinointi ja itse tuote ovat niin kaukana toisistaan, että ensin tuntee myötähäpeää ja sitten tarvetta paeta paikalta, jotta oma brändi ei koe kolhuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti