sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Minä bloggaan minusta

Monet blogit ovat kirjallista jatsia: artisti nauttii esityksestä yleisöä enemmän.

Oikea jatsi tosin edellyttää teknistä taituruutta. Perusbloggari hallitsee kirjaimet mutta ei niiden käyttöä.

Surkean kielen voisi ohittaa, mutta aihevalinta vie viimeiset lukuhalut: minä, minä ja minä.

Parhaimmillaan henkilökohtaisuus on yleispätevää, mutta useimmiten se on narsismia.

Maapallolla on vajaat seitsemän miljardia ihmistä, jotka kokevat oman puuhastelunsa ainutlaatuiseksi.

Ei tarvitse olla tilastonikkari ymmärtääkseen, ettei asian laita ole näin.

Jos kohderyhmän koko on yksi, niin minä itse on kelpo sisältöä. Mikäli tavoittelee suurempaa yleisöä, aihevalikoimaa kannattaa laajentaa.

2 kommenttia:

  1. Tässä blogissa taidetaan hallita myös kirjainten käyttö. Nautittavaa, mutta pelottavan terävää. Sikäli olen eri mieltä, että minusta jokaisen seitsemän miljardin ihmisen puuhastelu on ainutlaatuista. Omasta elämästä kirjoittaminen lisää sen kokemista merkitykselliseksi, siis omassa päässä, eikä se ole välttämättä huono asia. On hauskaa, jos edes joku joskus lukee ja kommentoi. Itse vieroksun blogeja, jotka keskittyvät siihen, mitä tavaroita (yleensä vaatteita) on hankittu tai haluttaisiin hankkia. -Perusbloggari

    VastaaPoista
  2. Minulla on sellainen lähtökohta kirjoittamisessa, että tekstien pitää puhetella muita. Se ei luonnollisesti ole ainoa oikea, vaikka niin annan ymmärtääkin. Kirjoittamalla voi tulla myös tietoiseksi itsestään, ajatuksistaan ja elämästään, mikä on enemmän kuin kannatettavaa. Minäkin vierastan tuotekatalogiblogeja, jotka levittävät materialismin ilosanomaa. Se leviää ilman apuakin.

    VastaaPoista