Kourassa elämän luottokortit

Kadunvarren mainoskyltit rohkaisevat ottamaan pikavippiä. Se on helppoa kuin mikä, eikä todellinen vuosikorko ole kuin 500 prosenttia ja rapiat.

Kauppakeskuksen käytävällä eräs yhdysvaltalainen luottokorttiketju värvää uusia asiakkaita nuorten ja hymyilevien myynninedistäjien avulla. Vuosimaksusta saisi alennusta, ja pisteitä kertyisi niin ja niin paljon.

Kyseisen kortin tuloraja on korkeampi kuin kausityöntekijöiden ansiot, joten myyntityö ei perustu ainakaan kokemukseen.

Vaatekaupassa saisi reilun alennuksen liittymällä kanta-asiakkaaksi. Se edellyttää kanta-asiakaskortin hankintaa, mutta hakemuksen voi tehdä vaikka heti.

Sitten kyselläänkin vuosiansioita ja tarkistetaan luottotiedot. Myyjä kertoo, että kanta-asiakaskortissa on luotto-ominaisuus.

Toisin sanoen se on luottokortti, jonka myöntää luottoyritys, mutta kortti on puettu vaateliikkeen väreihin ja logoon.

Minulla on jo saman luottoyrityksen kortti lompakossa, mutta siitä ei ole kuulemma haittaa. Minä olen ostamassa paitaa, enkä uutta luottokorttia, joten ”kanta-asiakaskortti” jää hankkimatta.

Lainarahasta on tullut kaduilla, käytävillä ja kaupoissa myytävä päivittäistavaratuote. Se laskee rahan arvostusta. Rahan arvo ei muutu, sillä velat on maksettava takaisin korkoineen.