Tämä on tosi tarina.
Ostin kytkykauppana Soneran liittymän ja Nokia 7230 -puhelimen Ison Omenan kauppakeskuksen Sonera Kaupasta. Kyseessä oli ekaluokkalaisen elämän ensimmäinen kännykkä.
Muutaman päivän päästä kävi ilmi, että osoitekirja tyhjensi sinne tallennetut numerot. Melko kiusallinen vika, sillä 7-vuotias ei muista ulkoa äidin tai isin puhelinnumeroa.
Vein puhelimen takaisin kauppaan, josta se toimitettiin huoltoon. Kolme viikkoa kestäneen huollon ajaksi koululainen sai lainalaitteen, joka oli hänelle liian monimutkainen.
Huollon jälkeen kännykkä toimi moitteetta viikon verran. Sitten osoitekirja aloitti vanhat kujeet ja tyhjeni numeroista. Lisäominaisuutena luuri ei antanut tallentaa numeroita ollenkaan osoitekirjaan.
Liikkeessä oli tällä kertaa paikalla myymäläpäällikkö. Hän piti osoitekirjan vikurointia niin harvinaisena vikana, ettei ottanut puheita todesta. Sovimme, että hän tallentaa testinumeron osoitekirjaan ja katsotaan, miten käy. Minä epäilin, että palaamme pian asiaan, myymäläpäällikkö toivoi, että eri asialla.
Kotona osoitekirja oli tyhjä. Seuraavana päivänä Sonera Kaupassa ei ollut lainalaitteita paikalla, joten jouduimme tulemaan toimeen viallisen puhelimen kanssa. Lainalaitteen saavuttua sain kiikuttaa viallisen puhelimen liikkeeseen. Huolto kesti kolme viikkoa.
Kun noudin toistamiseen huollettua kännykkää, tiedustelin, olisiko mahdollista saada pientä hyvitystä. Perustelin asiaa sillä, että puhelin on hankittu samassa paketissa liittymän kanssa. Toinen puoli kaupasta ei mielestäni ollut täysin toteutunut, koska puhelin oli ollut jatkuvasti huollettavana.
Myyjä totesi, että Sonera jälleenmyy Nokian puhelimia, eikä ole vastuussa niiden vioista. Ne kuuluvat Nokialle. Minä olin omasta mielestäni asioinut Sonera Kaupan kanssa. Myyjä vastasi, että Sonera vastaa vain liittymän toiminnasta.
Jos hinnasta ei voi tulla vastaan, niin ehdotin, voisiko myyjä ilahduttaa puhelimen haltijaa vaikkapa antamalla vihreän kännykkäpussukan kaupan päällisiksi. Ei voinut, sellaiset päätökset kuuluvat myymäläpäällikölle.
Kysyin, voisiko hän antaa pussukan hinnasta pienen alennuksen, jos sellaisen ostaisin. Myyjä ei voinut tehdä näin suurta päätöstä itse, vaan sekin kuului myymäläpäällikön vastuulle.
Aikaisemman keskustelun perusteella tiesin, että myymäläpäällikkö piti hyvitystä erittäin epätodennäköisenä.
Silloin alkoi viluttaa.
Soitin kuluttajaneuvojalle ja kysyin, olenko oikeutettu hyvitykseen. En ole, oli yksiselitteinen vastaus. Se riittää, että myyjä korjaa laitteen kohtuullisessa ajassa. Lain näkökulmasta ei ole väliä, että kuluttaja joutuu juoksentelemaan kodin ja kaupan väliä. Lainalaitekin on ylimääräistä palvelua.
Haluankin tässä yhteydessä kiittää Sonera Kauppaa siitä, ettei se lähtenyt ylittämään lain kirjainta. Erityisen kiitollinen olen siitä, että Sonera Kauppa piti päänsä kylmänä, eikä antanut sellaisen asian kuin asiakastyytyväisyys vaikuttaa omaan päätöksen tekoonsa.
Mitä väliä sillä on, että viallinen laite aiheuttaa mielipahaa ja vaikeuttaa elämänsä ensimmäisen puhelimen saaneen koululaisen elämään?
Minulle on, mutta ei kauppiaalle.
tärkee
VastaaPoistaJatketaan tarina loppuun. Puhelin tyhjensi muistinsa kolmannen kerran. Laite lähti huoltoon. Saimme uuden tilalle. Se on toiminut moitteettomasti. Jonkinlaista hyvitystä olisi ollut mahdollista saada, jos olisin erikseen käynyt tapaamassa myymäläpäällikköä. En käynyt.
VastaaPoistaminulla sama puhelinmalli ja jotain vikaa ilmennyt tässäkin, mutten ole vienyt huoltoon. Kaippa se on vaan hyväksyttävä, että enää kestäviä puhelimia ei saa.
VastaaPoistatosin sehän tässä markkinoinnissakin on ideana, että ihmiset ois jatkuvasti ostamassa uusia puhelimia. tahallaan tehty puhelimet semmosiksi, ettei pari vuotta enempää kestä... rahastusta, ei mitään muuta kuin rahastusta...